Psalmit Chapter 49

1. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

2. (49:3) sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

3. (49:4) Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

4. (49:5) Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

5. (49:6) Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

6. (49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

7. (49:8) Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

8. (49:9) Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

9. (49:10) että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

10. (49:11) Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

11. (49:12) He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

12. (49:13) Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

13. (49:14) Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

14. (49:15) Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

15. (49:16) Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

16. (49:17) Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

17. (49:18) Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

18. (49:19) Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

19. (49:20) täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

20. (49:21) Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.