Jobin kirja Chapter 6

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3. Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6. Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10. Niin olisi vielä lohdutuksenani – ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla – etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12. Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13. Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17. auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22. Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23. pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29. Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30. Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"