Jobin kirja Chapter 13

1. "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.

2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.

3. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

4. Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.

5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

6. Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

7. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

8. tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?

9. Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

10. Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

11. Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

12. Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

13. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

14. Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

15. Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

16. Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

17. Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

18. Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

19. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20. Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

21. ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

22. sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

23. Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

24. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

25. Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,

26. koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

27. koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" –

28. "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."