Jobin kirja Chapter 32

1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."